D-pojille menestystä Seinäjoen Etenee-leiriltä

"Olipa intensiivinen leiri, ei niinkään pelien osalta, mutta kokonaisuutena", tuumii D-poikien valmentaja Aki Orava. Vaasan ja Vähänkyrön D-poikien yhteisjoukkueet VäVi Hakomäki ja VäVi Kallio osallistuivat 7.-9.6. läntisen Suomen alueleirille Seinäjoella. 

Kahden joukkueen ottelut, ruokailut, kuljetukset sekä järjestelyvuorot. Siinä oli isompi paketti pyöritettäväksi, mikä ei aina ulospäin näy, mutta saatiin nämäkin kunnialla hoidettua. Pojat saivat keskittyä itse peliin sekä pelien ulkopuoliseen hörsköttämiseen, joka on tärkeässä osassa yhteishengen hitsaantumisen kannalta.

Leirit ovat kesän suola ja sokeri. Ne ovat kohokohtia, koska niissä kohdataan uusia vastustajia, tutustutaan uusiin ihmisiin sekä tavataan vanhoja tuttua. Tämä on yhtä totta kuin se, että aurinko nousee joka aamu ja tälläkin kertaa piti paikkansa.

Leirit ovat myös vanhemmille iso ponnistus. Heitä tarvitaan kuskaamaan lapsia paikasta a paikkaan b ja c ja toisinpäin. Myöskin järjestelyvuoroihin heitä tarvitaan, hoitamaan kirjuroinnit, tulostaulut ja valtaosa tuomaroinneista. Vanhemmille leirit ovat myös erinomainen paikka tavata muita joukkueen vanhempia. Mitä paremmin vanhemmat osallistuvat, sitä tutumpia he ovat ja sitä mukavampaa on olla osa yhteisöä.

Leirille osallistuttiin kahdella joukkueella, Hakomäki lähti tavoittelemaan pelisarjasta ensisijaisesti pesiksen hienouksien löytämistä ja oppimista sekä toissijaisesti menestystä (mitä se sitten tarkoittaakaan). Pesiksen hienouksien osalta Taijalan Niki ja Siltalan Vili saivat pojat selkeästi oivaltamaan uusia asioita. Tässä kohtaa voidaan laittaa raksi ruutuun, että tavoite täyttyi. 

Toisen tavoitteen osalta asia ei liene ihan selkeä. Pojat voittivat neljä ottelua kuudesta ja sijoittuivat lopulta sijalle 7. Sijoituksellisesti mahdollisuudet olisivat olleet korkeammalle, mutta urheilu on joskus raadollista. Alkusarjassa tappio Alavus/Ähtärin joukkueelle jalkapallolukemin 1-0 merkitsi sitä, että keskinäisen ottelun perusteella Alavus pääsi jatkoon. Eli voidaan sanoa että yksi juoksu erotti pojat hyvästä sijoituksesta. 

Mutta kaiken kaikkiaan leiri oli Hakomäen osalta selvästi plusmerkkinen. Revanssi loimottaa kuukauden päässä Oulussa valtakunnan leirillä. Nyt on sitten poikien käsissä miten kovasti he tuosta leiristä sisuuntuvat ja pistävät työkintaita käteen.

Kallio lähti pelaamaan kilpasarjaan ja tavoitteina olivat pelilliset asiat, joita hyvin tekemällä myös lopputulos tulee olemaan hyvä. Ja olihan se, kuusi ottelua ja niistä kuusi voittoa tarkoittivat sitä, että Kallion joukkue juhli alueen kilpasarjan kultaa. Se on kova saavutus huomioiden alueen perinteet ja pesispaikkakunnat.

Joukkueen peli oli pääosin ulkopelin juhlaa, vastustajalla oli ajoittain vaikeuksia saada etenijöitä kolmospesälle, kun pojat ennakoivat kovien lyöjien aikeet ja olivat oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Ulkopelissä pallo liikkui pojalta pojalle erittäin nopeasti ja tuossa asiassa olimme monta askelta muita joukkueita edellä. Sisäpelissä juoksuvoimamme sekä mailataitavuus takasivat meille jatkuvasti tilanteita sekä sitä kautta riittävän määrän juoksuja.

Leirillä opetellaan myös kasvua urheilijan elämään. Mitä syödään milloinkin, mitä tehdään illalla, nukutaanko vai riehutaanko. Kaikki asiat vaikuttavat siihen, miten kentällä onnistutaan. Toiset ovat tässä jo pitkällä ja osa ei ole vielä matkaansa edes aloittaneet. Mutta kaikenlaiset tavat harrastaa ovat ok ja tämä on maraton, jossa ei kuitenkaan ikinä maaliin pääse. 

Matka on kuitenkin semmoinen jossa aikuisen kannattaa olla mukana, koska urheilusta saatuja taitoja voi hyödyntää läpi elämän jokaisella elämän osa-alueella. Siksikin urheilu on tärkeää.

Siitähän lasten urheilussa on lopulta kysymys. Tulos tulee jos on tullakseen.

- Aki