D-pojille SM-pronssia Oulusta

Vaasan Mailan ja Vähänkyrön Viestin D-poikien yhteisjoukkue VäVi Kallio nappasi valtakunnalliselta Oulun Suurleiriltä pronssia.  ”Otimme tulevaisuutta varten tärkeitä steppejä: ylitimme välieräkynnyksen. Jatkossa voimme lähteä jokaiseen peliin uskoen, että voimme voittaa”, toteaa pelinjohtaja Aki Orava.

”Ennen leiriä laitoimme pojat valitsemaan, lähdemmekö Oulun leirille kuin luokkaretkelle vai teemmekö kaiken siten, että olemme peleissä niin hyvässä kunnossa kuin mahdollista. Pojat valitsivat, että leirille mennään urheilun ehdoilla.

Seitsemän päivän leirireissuun mahtui 2 harjoitusta (su ilta ja ma aamu), 11 peliä. Näin pitkillä leireillä pärjäävät ne, kenen koneessa riittää polttoainetta myös viimeiseen kolmeen päivään.

Näistä lähtökohdista pidimme huolen, että urheilijan kolme peruspilaria otetaan huomioon jatkuvasti.

1. Ravinto. Ennen leiriä sovimme, että käymme syömässä jokaisen ruoan, mitä on leirillä tarjolla sekä syömme aina vähän enemmän kuin on nälkä. Jatkuva herkkujen syönti oli kielletty. Meillä oli tietyt, tarkkaan ajoitetut hetket jolloin kävimme kaupassa hakemassa kohtuullisesti herkkuja.

2. Uni ja lepo. Pidimme huolen, että kännykät laitettiin iltaisin hyvissä ajoin sivuun ja varmistimme, että laadukasta unta saadaan riittävästi. Tämän lisäksi pidimme päivän aikana lyhyitä lepohetkiä.

Keskiviikkona pelit loppuivat aikaisin ja kävimme huoltamassa mieltä syömällä Siipiweikoissa. Pääsimme hetkeksi irti jatkuvasta painetilanteesta ja aivot saivat rentoa ja helppoa olemista hyvässä seurassa. Tämän jälkeen kävimme jäätelöllä.

Ainakin valmennukselle tämä hetki oli tärkeä. Ainut asia mitä piti miettiä, oli se, kuinka tulisen kastikkeen kestää.

3. Huolto. Aikataulujen sen mahdollistaessa pidimme iltaisin yhteisen venyttelyhetken, jonka tarkoituksena oli saada päivän aikana kertyneet rasitukset pois kropasta.

Näitä kolmea peruspilaria noudattamalla varmistimme, että kroppa ja mieli on viimeiseen peliin asti täysillä mukana. Ja sitä se olikin ja niin pitääkin olla, mikäli haluaa leireillä pärjätä. Urheilussa on lopulta pitkälle kyse siitä, millaisia valintoja arjessa teet.

Kovat pelit ja kulminaatiopisteet

Alkusarja oli ennakkolta ajateltuna vaikea. 7 joukkuetta, kaksi joukkuetta jatkoon – mukana neljä aluesarjojen lohkoykköstä. Lähtökohta oli hankala, mutta voitimme lopulta lohkon (5 voittoa, 1 tasapeli) ja etenimme jatkoon melko helpostikin hyvien peliesitysten siivittämänä.

Jatkolohkossa oli 4 joukkuetta, joista 2 parasta pääsi välieriin.

Ensimmäinen ottelu oli Keravan Pesistä vastaan, ja tämä oli ensimmäinen ottelu jossa olimme todellakin pinteessä. Kerava kävi ottelussa kahteen otteeseen useamman juoksun karkumatkalla, mutta pojat osoittivat luonnetta ja nousimme aina rinnalle ja lopulta melko selvään 15-8 voittoon.

Tämä oli meidän ensimmäinen koetinkiviemme, jonka saimme voitettua.

Toinen, erittäin iso kanto kaskessamme oli välieräottelu Kouvolaa vastaan.

Kouvola on junioripesiksen jättiläinen, juniorimäärät ja laatu ovat erinomaisia. He ovat voittaneet kaiken mahdollisen moneen kertaan. Kaksi vuotta sitten kohdatessamme hävisimme 22-1.

Näistä lähtökohdista välierä oli erinomainen paikka voittaa Kouvola. Koko päivän valoimme toisiimme uskoa, että tänään on se päivä, jolloin Kouvola kaatuu. Lupasimme toisillemme, että vuodatamme sielumme kentällä, jätämme ihan kaiken, mitä löytyy. 

Ja sen me todellakin teimme. Ottelu päättyi lopulta Kouvolan ansaittuun voittoon 13-8. 

Yleisöä oli paljon paikalla ja se oli meidän puolellamme. Tuuletimme jokaista pientäkin onnistumista kuin mestaruutta ja saimme Kouvolan hermostumaan. Pelasimme leirin parhaan pelin oikeaan kohtaan. En muista, että olisimme koskaan noin vahvasti uskoneet johonkin. Mutta nyt uskoimme, että voitamme.

Viimeiseen sisävuoroon lähdettäessä sanoin pojille, että olen heistä hemmetin ylpeä ja käy miten käy, niin päät pystyssä lähdemme kentältä, koska olemme pelanneet erinomaisesti. Vaikka lopulta hävisimme, pojat ja valmennus olivat erinomaisen tyytyväisiä esitykseen, jonka pistimme kovassa paikassa pystyyn.

Leirin viimeinen ottelu oli pronssipeli Kiteetä vastaan. Ottelu oli kahden väsyneen joukkueen taistelu, joka lopulta päättyi meidän voittoon melko selvästi 7-2. Pronssi oli meidän.

Leiri oli jättimenestys monessakin mielessä. Opimme jälleen konkreettisesti sen, että kun leireillä tehdään asiat urheilu edellä, tulos tulee sen mukana. Otimme tulevaisuutta varten tärkeitä steppejä: ylitimme välieräkynnyksen. Jatkossa voimme lähteä jokaiseen peliin uskoen, että voimme voittaa.

Kiitokset kaikille, jotka olivat leirillä mukana toimitsijoina ja kannustajina tai muuten hengessä mukana.”

-Aki